1. kerroksen lattiat

1. kerroksessa oli mukavasti kuluneet lautalattiat. Niiden kohtalo kuitenkin sinetöityi viimeistään siinä vaiheessa kun lämmönlähteeksi valittiiin maalämpö ja sitä kautta lämmönjakotavaksi vesikiertoinen lattialämmitys. Ratkaisua helpotti lattioiden kertakaikkisen heikko kunto. Lattiat notkuivat pahasti, ponttien väleissä oli isot raot ja laudoista irtoili isoja tikkuja jalkappohjiin. Rakoja oli koitettu paikkailla tasoitteella, joka vähä kerrassaan irtoili palasina notkumisen vuoksi.

Ponttilaudat kammettiin irti suhteellisen varovasti. Notkumisen syyksi paljastui kellarin kattona toimivan betonilaatan painumat. Lattiankannattimet oli tuettu pystypöngillä betonilaattaan, joka huoneiden keskeltä oli painunut kuopalle useita senttejä. Minulle ei ole selvinnyt onko painuminen tapahtunut jo valun yhteydessä (muotit perräneet?) vai voiko teräsverkolla vahvistettu, (tosin aika ohut) laatta painua niin paljon notkolle. Laatan painumat aiheuttivat päänvaivaa jo kellarin katon alaslaskun ja ilmanvaihtoputkien kanssa. Tilaa oli varattu seinien vierustoilla tarpeeksi, mutta mieleen ei tullut tarkistaa korkeusmittaa huoneiden keskeltä. Toki homma saatiin tehtyä, mutta ei aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Päädyin oikaisemaan vanhat lattiankannattimet tukemalla ne uudelleen painuneesta betoniholvista. Toinen mahdollisuus olisi ollut laittaa uudet jykevät (esim. 2x8) lattiankannattimet ja tukea ne vain seinistä. Puutavaran älytön hintataso ratkaisi asian.

Projektinkuvaus oli seuraava:

1. Ensimmäisen huoneen  huoneen purut lapioitiin isoihin pahvilaatikoihin. Purua oli n. 40 cm  ja laatikoita kertyi jo yhdestä huoneesta aivan älytön määrä.
2. Purusta tyhjän huoneen juoksut oikaistiin vaateriin kiilaamalla pystypönkiä ylöspäin.
3. Varmemmaksi vakuudeksi lattiankannattimien alle poikittain lyötiin pystypönkiin kiinni 22x175 (muistaakseni) laudat siltä varalta että betoni seuraavan 50 vuoden aikana painuisi lisää.
4. Pistorasioita, antennipistokkeita ja kotiverkkoa varten vedettiin putket.
5. Seuraavan huoneen purut lapioitiin edelliseen huoneeseen ja tiivistettiin huolellisesti (ainakin seinien vierustoilla). Fiksumpi olisi ensin laittanut välipohjan matkalle ulkoseiniä vasten kerroksen uretaanilevyä.
6. Vaiheita 2 - 5 toistettiin,kunnes viiden huoneen purut oli kaikki käännetty.Eteinen ei notkunut yhtä paljon kuin muut huoneet, joten sinne kaivettiin vain putket purun joukkoon ja lisättiin pari kannatinta.

Kuistin lattiassa ei ollut valmiina mitään muuta kuin liittolevyn päälle valettu betonilaatta. Tähän seulottiin hiekkalaatikon virkaa toimittavasta moreenikasasta muutama kymmenen litraa hiekkaa tasoituskerrokseksi. Sen päälle tuli kauttaaltaan 120 mm uretaanilevy, sitten lappeelleen väliseinätolpat harvalautojen kiinnittämiseksi, lämmönluovutuslevyt  ja putket. Tästä eteenpäin suunnitelma on vielä auki.

Kuistin lattia nykytilassaan.

Vaihtoehtoina rakenteelle on:
- lautalattia tuohon päälle ruuvaten harvalautoihin poikittaissuuntaan. Ongelmana tässä lämmön heikko johtuminen 28 mm lattialaudan läpi. Plussana miellyttävä ulkonäkö ja uudelleenmaalattavuus
- lujalevy + laatoitus. Mahdollisena ongelmana harvalautojen joustaminen -> laattojen irtoilu/halkeilu. Plussana kuran, hiekan ja katseenkesto
- lastulevy/kipsilevy + muovimatto. Helppo pitää puhtaana ja kestää kulutusta sen mitä pitääkin. Äkkiseltään jo ajatus muovimatosta etoo, mutta pitänee kuitenkin tarkistaa tarjonta. Ehkäpä niitä on jossain ihan siistejäkin tarjolla.

Keittiön lattiassa osasin odottaakin yllätyksiä. Poitsu on nuoresta iästään huolimatta saanut aikaiseksi parikin vesivahinkoa kyökissä. Ensin taapero leikki allaskaapissa ja onnistui irrottamaan tiskikoneen poistoputken lavuaarin viemärin yhteestä. Vuoto huomattiin kun kellarin lattiavalua piti päästä laatoittamaan. Yksi kohta valusta oli aina vain märkä. Luulin, että jostain mystisestä syystä pohjavesi nousee kapillaarisesti juuri tuohon kohtaan. Oikeastaan olin kovinkin huojentunut kun syynä oli "vain vesivahinko" ja kellarin lattiassa ei ollutkaan ongelmaa
Toisella kerralla poika oli herännut aamulla omia aikojaan ja ajatellut ilahduttaa vanhempiaan siivoamalla tiskikoneen alta pölyt pois vessan käsisuihkulla (joka siis yltää keittiön puolelle). Vesi valui purujen ja betonilaattaan keittiön viemäriä varten piikatun reiän kautta takkahuoneen paneloinnin alle. Tästä se tippui kattolampun kuvun kautta takkahuoneeseen majoitetun veljentyttäreni naamalle.

Toinen yllätys oli keittiön lattiaa purettaessa esiin pelmahtava vahva kusen haju. Pahin hajupesäke paikallistettiin kohtaan, jossa aikanaan sijaitsi laskiämpärikaappi. Laskiämpäriä varten kaapin ovessa sisäpuolella oli taso, jolloin kaappia suljettaessa ämpärin sisältö todennäköisesti pääsi aina joskus loiskahtamaan kaapin pohjalle ja sieltä edelleen lattian raoista puruihin. Sisävessa taloon rakennettiin vasta 1991, joten oletettavasti laskiämpäriä käytettiin ainakin talvipakkasilla myös vessana.

Keittiön lattiasta löytyi siis yhdestä paikasta pintakerroksesta kellertävää ja toisesta kohtaa pohjalta tummunutta purua. Kaikki väriltään outo puru kannettiin ulos sireenipuskien ja vadelmien juurille. Hieman puutavaraakin jouduttiin vaihtamaan, mutta kaikkineen  hyvin pienillä korjauksilla selvittiin. Vettä lienee päässyt jonkin verran myös keittiön nurkkaan kiintokaappien paikalle rakennetun vessan alle. En kuitenkaan alkanut piikata vessan betonilaattaa auki. Vettä on ollut, tuhoa on tullut, paikat ovat kuivuneet ja elämä jatkuu. Vessa luultavasti remontoidaan 10 vuoden sisään, mutten taida silloinkaan avata lattiaa ellei sitten ilmene jotain muuta syytä moiseen.

Vanhat lattialaudat käytettiin uudelleen lattialämmitystä varten asennettujen alumiinisten lämmönluovutuslevyjen alla harvalaudoituksena. Paitsi ne kusiset osat, jotka pätkittiin polttopuiksi. Harvalaudoituksesta sain tehtyä varsin tukevan, koska käytössä oli 28 mm pontattu lattialauta.

Lattialämpöputkien asennus kuului LVI-urakkaan, mutta asensin putket kuitenkin itse. Putket piti pujottaa useasta kohdasta väliseiniin tehtyjen reikien läpi ja epäilin vahvasti asennusfirman halukkuutta moiseen aikaavievään näpertelyyn. Aukikelausteline olisi toki kummasti helpottanut hommaa. Viimeisen ja hankalimmin pujotettavan putken kanssa sain putken kiskottua liian pienelle lenkille ja se perhana  meni ja "nitkahti". Vaurioitunutta putkeahan ei saa jättää lattian sisään vuotoriskiksi, joten soitin putkitarpeiden toimittajalle (Karkorakenne). Heillä oli sattumalta varastossa sopiva ylijäämä"pätkä" (73 metriä on pätkä?), jonka sain hakea - vieläpä veloituksetta. Upeaa asiakaspalvelua! Uuden putken sain tottakai nitkahtamaan uudelleen, mutten enää kehdannut pyytää uutta. Sen sijaan jätin yhden eteisen puolelle piirretyn lenkin tekemättä, ja näin sain ehjän putken riittämään juuri ja juuri jakotukille asti. LVI-firma hoiti loput. Kellarissa lämmitys on hoitunut maalämmöllä jo 2008. Nyt saatiin lämmöt päälle myös ensimmäiseen kerrokseen ja vinttiin. Talvi saa tulla!

Asennusohjeissa lämmönluovutuslevyjen päälle käsketään asentamaan paksu lattiakipsilevy tai vielä paksumpi pontattu lattialastulevy. Huijasin tässä ja levytin lattiat tavallisella 11 mm vahvalla lastulevyllä. Lattian korko tulee siis parketin paksuudesta riippuen n. 20 - 25 mm aiempaa ylemmäs. Tämän takia muutamaa väliovea pitää vielä vähän nostaa karmeineen.

Laitetaas tämän mammuttimaisen työselostuksen loppuun vielä kuva meidän perheestä. Muokkasin kuvaa sen varran, että poistin taiteilijan tunnistetiedot :)

Huomaa perheen pään (heskivaiheilla kuvaa) vatsa- ja jalkakarvat.