Tulisijat

Talossa on tällä hetkellä yhteensä kiuas mukaan lukien 6 tulisijaa:

2 pönttöuunia, jotka jäävät sijoilleen lastenhuoneisiin. Toista näistä pitää hieman korjailla - tulipesässä on pari tiiltä ja niitä tukenut lattarauta vähän liian irrallaan.

Lastenhuoneet yhdistävä oviaukko laitettiin umpeen, ovi uusiokäytetään kellarissa.

Toinen pönttöuuneista on jossain vaiheessa muurattu uudelleen ja oikein hyvässä kunnossa. Vaimo haluaisisi maalata sen, mutta omasta mielestäni se on hyvä noinkin. Kattotaas nyt saadaanko asiasta vääntö aikaiseksi.

Toisen lastenhuoneen sisäseinien pinkopahvit olivat repeilleet aika pahasti, joten ne levytettiin yli lattiatöistä ylijääneillä lastulevyillä.

Leivinuuni ei ole mikään kaunistus, mutta paistaa hyvin joulukinkun, karjalanpaistit ja rapeapohjaiset pitsat. Oikeastaan paistaa hyvin ihan kaikki ruuat mitä on keksitty kokeilla. Ulkopinnan saumalaasti on vuosien mittaan rapautunut ja sitä on yritetty korjailla ilmeisesti jollain kipsipohjaisella kitillä. Muistuttaa aika lailla kuivunutta muovailuvahaa. Korjailija on tunnistettavissa pintaan jääneistä sormenjäljistä.

Otan mielelläni vastaan kaikki hyvät ideat, joilla tuota möhkälettä saisi ehostettua tyylikkäästi.

Puuhellaa emme ole lastensuojelullisista syistä uskaltaneet juurikaan käyttää. Koko hella oli vuorattu valkoisilla seinälaatoilla - samoilla joita löytyy -91 rakennetun vessan seinistä. Muutama ilta sitten tuli taas "nyt lähtee" -hetki ja piikkasin laatat pois. Toiveena oli, että alla olisi ollut siisti tiilimuuraus, jonka saisi puhdistettua näyttäväksi. No tiiltä oli juu, muttei niin kovin siistiä. Jos en muuta keksi niin rappaan alaosan seinät ja laatoitan tason taka- ja sivureunan kellarista yli jääneillä mustilla laatoilla.

Hellan uudelleenmuuraus hieman pienempänä on myös yksi mahdollisuus.

Leivinuunin suuluukun umpäristön suhteen ei vielä ole valmiita suunnitelmia.

Hellan päälle on tarkoitus tehdä tai teettää peltinen huuva. Käyttökelpoista purkuhuuvaa saa mielellään tarjota!

Ekan kerroksen keskihuoneessa oli Porin-matti -tyyppinen uuni, joka kannettiin pihasaunan pukuhuoneeseen ja odottelee siellä paikalleen asennusta. Lisäksi kellarissa on joskus ollut mielenkiintoisia lämmitysvirityksiä. Autotallin puolella on ollut jonkinlainen tiilistä muurattu tulisija, jolle ei kuitenkaan oltu tehty minkäänlaista perustusta. Niinpä muutamia millejä kellarin lattian alla lymynnyt pohjavesi oli tehnyt tehtävänsä eikä uunista ollut jäljellä muuta kuin tiilihormin yläpää, jonka alla iso kasa tiilisilppua. Toisena tulisijana kellarissa oli vanha keittiön puuhella, jonka hormina toimi peltiputki Sekään ei ollut nauttinut kellarin kosteasta ilmapiiristä eikä siirtynyt enää ehjänä ulos. Savunpoistoon oli käytetty kellarin ilmanvaihtohormeja. Nämähän eivät ole arkoitettu kuumia palokaasuja varten ja tulipalo olikin jäljistä päätellen ollut aika lähellä. Hormiin oli jäänyt pieni rako välipohjan puruihin. Purut eivät olleet syttyneet, mutta nokijäljistä päätellen liki oli ollut.

Näiden lisäksi uusina löytyy kellarin takka ja kiuas, jotka lienen esitellyt jo aiemmin. Vinttiin on tehty paikat vielä kolmelle tulisijalle. Näiden käyttöönotto vaatisi kantavampaa valipohjan rakennetta. Olohuoneessa saattaisi joskus tulla kyseeseen jokin kevyt peltitakka lähinnä tunnelmanluojaksi.

1. kerroksen seinät ja katot

Vintissä seinien levytys onnistui hienosti kipsilevypintaisella uretaanilevyllä. Samaa tavaraa päätin hyödyntää myös ensimmäisen kerroksen ulkoseinillä. Levy on muuten kivaa, mutta 600 mm leveänä se teettää varsin paljon saumoja tasoitettavaksi. Levyn uretaanikerrokseen saa myös upotettua näppärästi upotettua sähköasennusromppeet kunhan rasioina käyttää niitä matalampia versioita.

Ulkoseinät odottavat tasoitusta

Tasoitus on työ josta en tykkää yhtään. Saan toki nauhat seinään ja tasoitteen päälle, mutta tästä alkaakin loputon hiomis- ja paikkapaklausrumba. Hionnan jälkeen saumaan jää aina muutama skraidu tai kuoppa, jotka pitää paklata uudelleen. Seuraavaksi en saa tasoitteen ja kipsilevyn rajaa tasaiseksi, joten päädyn hiomaan ja paklaamaan ja hiomaan ja paklaamaan. Jonka jälkeen ne pitää vielä hioa ja taas näkyy joku (tässä vaiheessa jo agressiivi-genetiivillä alleviivattu) kuoppa jne. Oikeasti ikäväksi homma muuttuu vasta siinä kohtaa kun kipsilevyn pintapahvi on hiottu rikki ja nauhojen reunat sieltä täältä näkyviin ja "tikkuisiksi". Niitä ei sitten mun taidoillani hyviksi enää paikatakaan. Lisäksi tasoitetta kuluu saavikaupalla. Ensin se läästitään seinään ja sitten hiotaan pois. Silmät ja keuhkot täynnä pölyä, joka leijailee koko taloon peittäen kaiken haramaaseen huntuun.

Vintissä taisin tasoitushommissa viettää ainakin parin viikon illat ja viikonloput. Lopulta oli pakko laskea odotuksia tavoitellulle laatutasolle ja vetää päälle maali. Omaan silmään osuu yhä jokainen kuoppa ja röpelö, muut eivät vierheitä huomaa tai sitten ihmiset vain osaavat tarvittaessa olla hienotunteisia.

Edellä mainitusta syystä seinät saa tulla tasoittamaan joku asiaan koulutettu, osaava henkilö, jolle maksan tässä tapauksessa varsin mielelläni isommankin summan rahaa (ei kannata enää tarjoutua, tekijä on jo löytynyt).

Käynti vessaan oli aikanaan toteutettu keittiöstä. Aikanaan oli varmaan ihan järkevä päätös. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, ettei keittiössä ole juurikaan ehjää seinää. Vessan ovi käännettiin takaoven tuulikaapin puolelle ja vanha oviaukko levytetään umpeen. Keittiön ja tuulikaapin välinen oviaukko tukittiin jo muutama vuosi sitten. Toki tuulikaapista on vielä yksi ovi tuvan puolelle.

Pyykkipiste on vähän remontin jaloissa.

Keittiön ja tuvan välinen ovi vaihdettiin parioveksi. Samalla Aukkoa siirrettiin n. 60 cm puuhellan suuntaan. Muutoksen ansiosta keittiön layout saadaan järkevämmäksi. Ovet on peräisin työpaikaltani ja ihan luvan kanssa kotiin ne kannoin. Muutoin olisivat päätyneet romulavalle.

Oven vieressä oleva kkunaruutu ei ole jäädäkseen. Sattuipahan vain olemaan sopivan kokoinen aukkoon.

Kattojen kanssa on vielä muutama päätös tekemättä.  Makuuhuoneissa olevat vanhat haltex-katot eivät oikein miellytä silmää joskin ne saattaisi saada ihan siedettäviksi maalaamalla. Toisaalta haluaisin vetää niihin saman paneelin, jota käytin vintissäkin.

Tuvan katto on päivettynyttä lakattua sisarpaneelia. Omasta mielestäni katto on sellaisenaan älyttömän hieno. Vaimo olisi halunnut, että se maalataan valkoiseksi, joten asiasta käytiin muutamakin perheneuvottelu. Sain lopulta puoliskon puhuttua ympäri, joten katto vain putsataan. Keittiön katto lienee ollut samanlainen, mutta jossain vaiheessa se on valitettavasti maalattu sinänsä ihan ok vaaleansinisellä sävyllä.

Tuvan kattoa

1. kerroksen lattiat

1. kerroksessa oli mukavasti kuluneet lautalattiat. Niiden kohtalo kuitenkin sinetöityi viimeistään siinä vaiheessa kun lämmönlähteeksi valittiiin maalämpö ja sitä kautta lämmönjakotavaksi vesikiertoinen lattialämmitys. Ratkaisua helpotti lattioiden kertakaikkisen heikko kunto. Lattiat notkuivat pahasti, ponttien väleissä oli isot raot ja laudoista irtoili isoja tikkuja jalkappohjiin. Rakoja oli koitettu paikkailla tasoitteella, joka vähä kerrassaan irtoili palasina notkumisen vuoksi.

Ponttilaudat kammettiin irti suhteellisen varovasti. Notkumisen syyksi paljastui kellarin kattona toimivan betonilaatan painumat. Lattiankannattimet oli tuettu pystypöngillä betonilaattaan, joka huoneiden keskeltä oli painunut kuopalle useita senttejä. Minulle ei ole selvinnyt onko painuminen tapahtunut jo valun yhteydessä (muotit perräneet?) vai voiko teräsverkolla vahvistettu, (tosin aika ohut) laatta painua niin paljon notkolle. Laatan painumat aiheuttivat päänvaivaa jo kellarin katon alaslaskun ja ilmanvaihtoputkien kanssa. Tilaa oli varattu seinien vierustoilla tarpeeksi, mutta mieleen ei tullut tarkistaa korkeusmittaa huoneiden keskeltä. Toki homma saatiin tehtyä, mutta ei aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Päädyin oikaisemaan vanhat lattiankannattimet tukemalla ne uudelleen painuneesta betoniholvista. Toinen mahdollisuus olisi ollut laittaa uudet jykevät (esim. 2x8) lattiankannattimet ja tukea ne vain seinistä. Puutavaran älytön hintataso ratkaisi asian.

Projektinkuvaus oli seuraava:

1. Ensimmäisen huoneen  huoneen purut lapioitiin isoihin pahvilaatikoihin. Purua oli n. 40 cm  ja laatikoita kertyi jo yhdestä huoneesta aivan älytön määrä.
2. Purusta tyhjän huoneen juoksut oikaistiin vaateriin kiilaamalla pystypönkiä ylöspäin.
3. Varmemmaksi vakuudeksi lattiankannattimien alle poikittain lyötiin pystypönkiin kiinni 22x175 (muistaakseni) laudat siltä varalta että betoni seuraavan 50 vuoden aikana painuisi lisää.
4. Pistorasioita, antennipistokkeita ja kotiverkkoa varten vedettiin putket.
5. Seuraavan huoneen purut lapioitiin edelliseen huoneeseen ja tiivistettiin huolellisesti (ainakin seinien vierustoilla). Fiksumpi olisi ensin laittanut välipohjan matkalle ulkoseiniä vasten kerroksen uretaanilevyä.
6. Vaiheita 2 - 5 toistettiin,kunnes viiden huoneen purut oli kaikki käännetty.Eteinen ei notkunut yhtä paljon kuin muut huoneet, joten sinne kaivettiin vain putket purun joukkoon ja lisättiin pari kannatinta.

Kuistin lattiassa ei ollut valmiina mitään muuta kuin liittolevyn päälle valettu betonilaatta. Tähän seulottiin hiekkalaatikon virkaa toimittavasta moreenikasasta muutama kymmenen litraa hiekkaa tasoituskerrokseksi. Sen päälle tuli kauttaaltaan 120 mm uretaanilevy, sitten lappeelleen väliseinätolpat harvalautojen kiinnittämiseksi, lämmönluovutuslevyt  ja putket. Tästä eteenpäin suunnitelma on vielä auki.

Kuistin lattia nykytilassaan.

Vaihtoehtoina rakenteelle on:
- lautalattia tuohon päälle ruuvaten harvalautoihin poikittaissuuntaan. Ongelmana tässä lämmön heikko johtuminen 28 mm lattialaudan läpi. Plussana miellyttävä ulkonäkö ja uudelleenmaalattavuus
- lujalevy + laatoitus. Mahdollisena ongelmana harvalautojen joustaminen -> laattojen irtoilu/halkeilu. Plussana kuran, hiekan ja katseenkesto
- lastulevy/kipsilevy + muovimatto. Helppo pitää puhtaana ja kestää kulutusta sen mitä pitääkin. Äkkiseltään jo ajatus muovimatosta etoo, mutta pitänee kuitenkin tarkistaa tarjonta. Ehkäpä niitä on jossain ihan siistejäkin tarjolla.

Keittiön lattiassa osasin odottaakin yllätyksiä. Poitsu on nuoresta iästään huolimatta saanut aikaiseksi parikin vesivahinkoa kyökissä. Ensin taapero leikki allaskaapissa ja onnistui irrottamaan tiskikoneen poistoputken lavuaarin viemärin yhteestä. Vuoto huomattiin kun kellarin lattiavalua piti päästä laatoittamaan. Yksi kohta valusta oli aina vain märkä. Luulin, että jostain mystisestä syystä pohjavesi nousee kapillaarisesti juuri tuohon kohtaan. Oikeastaan olin kovinkin huojentunut kun syynä oli "vain vesivahinko" ja kellarin lattiassa ei ollutkaan ongelmaa
Toisella kerralla poika oli herännut aamulla omia aikojaan ja ajatellut ilahduttaa vanhempiaan siivoamalla tiskikoneen alta pölyt pois vessan käsisuihkulla (joka siis yltää keittiön puolelle). Vesi valui purujen ja betonilaattaan keittiön viemäriä varten piikatun reiän kautta takkahuoneen paneloinnin alle. Tästä se tippui kattolampun kuvun kautta takkahuoneeseen majoitetun veljentyttäreni naamalle.

Toinen yllätys oli keittiön lattiaa purettaessa esiin pelmahtava vahva kusen haju. Pahin hajupesäke paikallistettiin kohtaan, jossa aikanaan sijaitsi laskiämpärikaappi. Laskiämpäriä varten kaapin ovessa sisäpuolella oli taso, jolloin kaappia suljettaessa ämpärin sisältö todennäköisesti pääsi aina joskus loiskahtamaan kaapin pohjalle ja sieltä edelleen lattian raoista puruihin. Sisävessa taloon rakennettiin vasta 1991, joten oletettavasti laskiämpäriä käytettiin ainakin talvipakkasilla myös vessana.

Keittiön lattiasta löytyi siis yhdestä paikasta pintakerroksesta kellertävää ja toisesta kohtaa pohjalta tummunutta purua. Kaikki väriltään outo puru kannettiin ulos sireenipuskien ja vadelmien juurille. Hieman puutavaraakin jouduttiin vaihtamaan, mutta kaikkineen  hyvin pienillä korjauksilla selvittiin. Vettä lienee päässyt jonkin verran myös keittiön nurkkaan kiintokaappien paikalle rakennetun vessan alle. En kuitenkaan alkanut piikata vessan betonilaattaa auki. Vettä on ollut, tuhoa on tullut, paikat ovat kuivuneet ja elämä jatkuu. Vessa luultavasti remontoidaan 10 vuoden sisään, mutten taida silloinkaan avata lattiaa ellei sitten ilmene jotain muuta syytä moiseen.

Vanhat lattialaudat käytettiin uudelleen lattialämmitystä varten asennettujen alumiinisten lämmönluovutuslevyjen alla harvalaudoituksena. Paitsi ne kusiset osat, jotka pätkittiin polttopuiksi. Harvalaudoituksesta sain tehtyä varsin tukevan, koska käytössä oli 28 mm pontattu lattialauta.

Lattialämpöputkien asennus kuului LVI-urakkaan, mutta asensin putket kuitenkin itse. Putket piti pujottaa useasta kohdasta väliseiniin tehtyjen reikien läpi ja epäilin vahvasti asennusfirman halukkuutta moiseen aikaavievään näpertelyyn. Aukikelausteline olisi toki kummasti helpottanut hommaa. Viimeisen ja hankalimmin pujotettavan putken kanssa sain putken kiskottua liian pienelle lenkille ja se perhana  meni ja "nitkahti". Vaurioitunutta putkeahan ei saa jättää lattian sisään vuotoriskiksi, joten soitin putkitarpeiden toimittajalle (Karkorakenne). Heillä oli sattumalta varastossa sopiva ylijäämä"pätkä" (73 metriä on pätkä?), jonka sain hakea - vieläpä veloituksetta. Upeaa asiakaspalvelua! Uuden putken sain tottakai nitkahtamaan uudelleen, mutten enää kehdannut pyytää uutta. Sen sijaan jätin yhden eteisen puolelle piirretyn lenkin tekemättä, ja näin sain ehjän putken riittämään juuri ja juuri jakotukille asti. LVI-firma hoiti loput. Kellarissa lämmitys on hoitunut maalämmöllä jo 2008. Nyt saatiin lämmöt päälle myös ensimmäiseen kerrokseen ja vinttiin. Talvi saa tulla!

Asennusohjeissa lämmönluovutuslevyjen päälle käsketään asentamaan paksu lattiakipsilevy tai vielä paksumpi pontattu lattialastulevy. Huijasin tässä ja levytin lattiat tavallisella 11 mm vahvalla lastulevyllä. Lattian korko tulee siis parketin paksuudesta riippuen n. 20 - 25 mm aiempaa ylemmäs. Tämän takia muutamaa väliovea pitää vielä vähän nostaa karmeineen.

Laitetaas tämän mammuttimaisen työselostuksen loppuun vielä kuva meidän perheestä. Muokkasin kuvaa sen varran, että poistin taiteilijan tunnistetiedot :)

Huomaa perheen pään (heskivaiheilla kuvaa) vatsa- ja jalkakarvat.

Valmiita juttuja

Samalla kun näpsin vintistä kuvia, kävin filmaamassa myös joitain remontin aikana valmiiksi tai lähes valmiiksi saatuja juttuja.

Olosuhteiden pakosta kellarin portaiden alus on tungettu täyteen kaikkea tarpeellista.

Kodinhoitohuone odottaa keittiöstä vapautuvia kalusteita. Mihinköhän kaikki nämä sitten pannaan?

Takan muurasi Rakennus Pirkkanen. Sisältä löytyy valuelementtirunko, tiilistä tehtiin vain kuorimuuraus. Tiili on uusvanhaa Wienerbergin valikoimasta. Valuosat SVT:n tuotantoa ja kynttiläkoristeen vaimo tilasi jostain kynttiläkutsuilta. Lopputulos on hyvä. Lämmittää mukavasti ja varaa lämpöä pitkään. Jostain syystä useiden vieraiden suusta on kuulunut kysymys "tää varmaan pinnoitetaan vielä?"
- "Ei pinnoiteta" on vastaus.

Saunan lauteita tehtiin tunteella. Selkänojien takana on valokuidut ylöspäin ja ylälauteen etureunassa alaspäin. Projektori ja kuidut olivat hävyttömän kalliit. Projektorin sai ruuvata löylyhuoneen puolelle lauteiden alle, joka teki asennuksesta erittäin helpon.

Kirjasto. Tärkeimmät klassikot saatiin sovitettua käden ulottuville.

Vintin sisustus

Syksy ja talvi kului ties missä hommissa. Vintin sentään sain viimeisteltyä. Seinät on kaikki saaneet maalit pintaansa ja lattiaan löytyi Bauhausin tarjouksesta hyvin tumma sauvaparketti. Olisin halunnut lankkuparketin, mutta hinta ratkaisi asian. Parketin sävy on hyvin lähellä kattopalkkeja, joten näkyviin jääneet kattotuolien sivutuet käsiteltiin samaisella Osmo-colorilla. Lattialistoja en löytänyt oikean sävyisinä joten hankin ne käsittelemättöminä ja vahasin samalla tavaralla.

Kesällä tuli puutarhaan hankittua kaksi riipputuolia. Ne olivat juuri vähän liian hienot jottei niitä halunnut jättää koko kesäksi omenapuuhun roikkumaan. Niinpä niitä kannettiin muutama kerta ulos ja sisään, kunnes loppukesän saivat olla rauhassa sisätiloissa. Sohvaa odotellessa ruuvasin ne tv-tuoleiksi uuteen olohuoneeseen.

 Olohuoneen puolella hormi jätettiin rappaamatta. Aioin "syventää" tiilen sävyä vetämällä sen pintaan kerroksen saunasuojaa (eli ohutta erikeepperiä), mutta päädyin sittenkin vain putsaamaan tiilet teräsharjalla. Vintin vessa saa toistaiseksi olla ihan rauhassa romuvarastona.

Matto saatiin melkein ilmaiseksi Ikean poistotorilta. Se oli ostettaessa hyvin likainen, mutta mäntysuovalla ja pyykinpesujauheella siitä saatiin lähes uuden veroinen.

Vaimon kanssa ollaan käyty kovaa vääntöä värienkäytöstä. Se olisi halunnut johonkin seinään jonkun värikkään tapetin tai "tehostesävyn" En jaksa aina oikein ymmärtää... Suostuin kuitenkin kompromissina värikkäisiin verhoihin, jotka mahtuvat minunkin makuuni.

Katon epäsuora loisteputkivalaistus onnistui hyvin. Lamput saa palamaan kahdessa vaiheessa eli joko kaikki pois, 2 palaa, 4 palaa tai 6 palaa.

Samantapainen ratkaisu löytyy myös makuuhuoneesta. Molempiin huoneisiin vedettiin lisäksi kytkimeltä varaus keskelle kattoa kattotuulettimia varten. Kesällä selvinnee onko niille tarvetta.

Portaiden yläpäähän rakensin erilaisista jämämateriaaleista kaiteen. Lapsiporttia en jaksanut alkaa vääntämään, vaan se hommattiin Ikeasta.

Vanhempien makkarissa on mukavan avara maisema. Verhot samalla kuviolla kuin olkkarissa, mutta makkariin paremmin sopivalla, hillitymmällä värityksellä. Takana ovi vaatehuoneeseen, josta pääsee edelleen lastenhuoneeseen vaikkapa tulipaloa karkuun. Lastenhuoneen verhot ovat myös samaa sarjaa mutta vihreällä kuviolla.

Palohälyyttimien kanssa kävi muuten pieni munaus. Kaikkialle muualle olen vetänyt kaapeloinnin palovaroittimille, jotta välttyisin vuosittaiselta paristorumbalta, mutta vinttiin en näitä hoksannut putkittaa. Pitänee tehdä pintavetoina jotenkin mahdollisimman siististi. Koitan myös löytää systeemin, joka hälyyttäisi kaikilla yksiköillä jos yksikin laukeaa. Kaapelointi on vedetty tähteen 1 kerroksen eteiseen, jonne olisi tarkoitus järjestää talon äly.