Kaivuut

Alkuhankaluuksien jälkeen varsin nopeasti saatiin kaivinkone tontille. Kaivettiin maan poveen salaojat tarkastuskaivoineen, sadevesisysteemit kattovesille. Näistä vedet kokoomakaivon kautta pumppukaivolle, josta siis vedet pumpataan eteenpäin n. 200 metrin päähän ojaan. Samalla kaivettiin vesi- ja viemäriliitynnät, Viemäreiden padotuskorkeus ei ollut riittävä kellarissa, joten väliin piti vielä hankkia jätevesipumppaamo. Konkurssi viimeisteltiin kaivamalla 2 x 400 metrin putkilenkit maalämmön keruupiirejä varten. Kaivinkone oli tontilla n. 2 kuukautta, josta toki vain osan aikaa kaivettiin. Lopun aikaa kone oli parkissa kuskin sairastellessa.

Melkoisen syvä monttu. Pohjalla perusvesien pumppukaivo

Sokkelin ulkopintaan tuli patolevy. Alla väkymättömissä on anturaan liimattu bitumikermi. Salaojat on jo paikallaan. Niiden ympärille tuli karkeahkoa sepeliä, joka pyrittiin "pussittamaan" suodatinkankaalla. Tämän pitäisi estää tai ainakin oleellisesti hidastaa salaojien liettymistä ja koivun juurien tunkemista salaojiin.

Patolevyn ulkopuolelle styroksia pystyyn ja vaakaan

 Pihinä miehenä lisäsin lopputäytön päälle vielä toisen vaakasuoran styroksikerroksen. Tämän päälle tuli vielä suodatinkangas ja n. 10 cm sepeliä. Näyttää hyvälle ja helpottanee ruohonleikkuuta kun nurmikko ei kasva kiinni talon seinässä.

Hirvittävä määrä kaivuuta maalämpöputkien asennuksessa. Molempiin putkiin piti tehdä jatkos (ymmärtääkseni suunnilleen tuon kauhakuormaajan kohdalla), koska putken max kieppi oli 300 m. Jatkoskohdista ylöspäin jätettiin kuulemma merkkimuovisoirot, joiden pitäisi helpottaa paikan löytymistäjos niissä joskus epäillään vuotoa.

Ronja kaivoi luun maasta?

Paavolalle suuri kiitos ja kumarrus kaivuusta ja kaikesta muustakin avusta!

PS. Domukselta ottivat vihdoin yhteyttä. Ikkunat ovat olleet maksamatta jo heinäkuulta, mutta mitään ei ole sieltä suunnalta kuulunut. Ovat nyt käsitelleet asian ja hyväksyneet reklamaatiovaateni (piru kun en vaatinut enempää...). Olin jo vähän salaa toivonut, että unohtaisivat koko asian, mutta hyvä näinkin... On muuten huomattavan helppo vääntää sopua tällaisestakin asiasta kun ei ole vahingossa tai hyvähyvyyttään maksanut laskua. Ikkunoiden laatuongelmia alennus ei tietenkään korjaa, mutta huomattavan paremmalla mielellä katselen noita nyt. Toki koira on etupihan puoleisten ikkunoiden alareunoihin jo sellaiset naarmut, että Domuksen kolhut ovat jo aikaa sitten lakanneet näkymästä...

katse ylös ja alas

Syksyn pimentyessä tehollinen työaika vähenee riippumatta keinovalojen määrästä. Suunnitteluhommiakin on jossain välissä tehtävä. Vintti on myös saatu aika hyvin raivattua tilaan, jossa remontin aloittamista viitsii edes ajatella.

Vintin rakentaminen on aikanaan jäänyt vähän kesken.

Myös kellarissa on saatu purku- ja raivaushommia hyvälle alulle. Pohjavesi käyttäytyy mystisellä tavalla. Muutaman päivän pumppausrupeama autotallin "lähteestä" ulos, jonka jälkeen uppopumppu teki tenän. Mielenkiintoisesti vedenpinta on ½ vuorokautta operaation jälkeen paljon ylempänä kuin aloittaessa. Näin ei vain voi jatua - kunnon salaojat ja perusvesipumppaamo tarvitaan. Onneksi pihan poikki pellon ojaan on jossain vaiheessa kaivettu naapurin mukaan kunnollinen viemäriputki, jota voi käyttää veden poisjohtamiseen. Masentavaa hommaa kaikkineen.

Kellarin betoniportaan tuli myös purettua ainakin osin. Tämä loppu kaatui mystisesti väärään suuntaan aiheuttaen kohtuu ison bassoefektin osuessaan tasainen sivu edellä kosteaan kellarin maalattiaan. Aiheutti se myös paniikin kun alapäässä viimeisten rautojen katkaisua katsellut hyvä ystävä ei heti vastannut "ookko-ookoo?" -kyselyihin.

Keltaista ja makeaa

Itävallan työreissusta kotiuduttiin ja viikonloppu meni ulkovuoren pystylaudoituksen kanssa. Oikein kun tekisi, niin kaipa nuo käsin pitäisi naputtaa ja poralla tehdä varovasti alkureikä ettei vaan halkea puu. Vaan tuntuvat ne pysyvän ihan kivasti runkonaulaimellakin ja homma edistyy ihan eri tahtiin. 8 metrin tikkaat oli hyvä ostos.Kalle tuli auttelemaan ja kahdestaan homma sujui varsin mallikkaasti. Alareunan mitasta ei tässä vaiheessa kannettu liiemmin huota vaan päätettiin sipaista oikeaan mittaansa käsisirkkelillä.

Arvottiin tikkaat, Kalle taisi hymystä päätellen voittaa.

Viikolla visiitti Ranskaan ja Italiaan ja taas viikonlopuksi kotiin jatkamaan puurtamista. (Puoli)valmistahan siitä tuli.

 

Kuisti pitänee purkaa ennen lumia.

Ikkunat

Pahimmassa kunnossa ollut kaakkoisseinä sai vihdoista viimen tuulensuojalevyn ylös asti. Päätös tehtiin ja siinä pysytään: tuuletusrakoa ei levyn ja laudan väliin tehty Varman päälle pelaten se sinne tietenkin kuuluisi, mutta rakenne paksuntaisi seinää aika paljon ja ikkunoiden kanssa tulisi ongelmia.

Piippujen päällekin saatu valut aikaiseksi. Naapuruston kommenteista huolimatta tehtiin valuun kaadot ulospäin (kuulemma nokeaa katon (tms.) näin tehtynä. Mielumin kuitenkin pidän hormit kuivempina.

Päädyimme vaihtamaan lähes kaikki talon ikkunat. Vanhoista katsottiin kyllin hyviksi ainoastaan yläeteisessä räystään alla suojassa ollut ikkuna sekä isomman kuistin ikkunat. Muut räystään alla olleet ikkunat päätettiin myös vaihtaa uusiin tuplalasisiin.

Ison kusitin ikkunat on vaihdettu muutama vuosi aiemmin, jolloin kävi tuuri ja eräältä purkutyömaalta löytyi hyvin palvelleet sopivan kokoiset ja kohtuukuntoiset ikkunat karmeineen. Yhteen aukkoon ei tuolloin kuitenkaan löytynyt sopivaa samantyylistä, vaan siihen jouduttiin ruuvaamaan uusi ei-avattava rumilus. Näisin ei siis tarvinnut kajota. Uusia ikkunoitatilattiin yhteensä 23 kappaletta ja kilpailutuksen voitti Domus. Kellariin otettiin puu-alumiinihirvitykset ja muualle ilman alumiineja. Syynä oli edes teoreettinen mahdollisuus huoltotoimenpiteisiin tarvittaessa.

Valitettavasti Domuksella oli tilauskirjat liian täynnä ja akkunoita saatiinkin odotella muutama viiko luvatun ajankohdan ylitse. Lopulta järjestinniille itse kyydin ja ilmoitin perjantaina aamupäivällä tehtaalle, että klo 16 tulee auto hakemaan tavaroita ja rahtilaskunkäsken lähettämään Domukselle. Lasit siissaapuivat perjantaina illansuussa ja lauantaiana aamusta alettiin appiukon kanssa heitellä niitä paikalleen. Kaunis ajatus oli säästäävanhat ikkunatkarmeineen jollekin tarvitsevalle. No - säästämisen arvoiset pokat laseineen ovat tallessa, mutta karmit purkaantuivat puukkosahalla.

Ikkunoissa oli yhtä sun oista muutakin huomautettavaa, joten laskunmaksun sijaan kirjoitin Domukselle reklamaatiokirjeen.

Kas tässä yksi tapa asentaa ikkunan aukipitolaite.

Puunkaatoa

 Etupihalta piti kaataa muutama potentiaalinen sähkölinjan/talon/auton päälle kaatuva koivunrunko. Vähän teki pahaa, mutta vaakakupissa painoi myös suorempi putkiveto kunnan vesi-ja viemäriverkkoon ja jätevesipumppaamon vaatima kaivuutyö. Nämä puut olisivat jokatapauksessa vaurioituneet kaivuusta.


 Puut olivat sen varran hankalassa paikassa, että palkkasin hommaan virolaisen tolppa-apinan. Soittelin varoiksi myös sähkölaitokselle ja kyselin josko olisi mahdoillista ottaa talon syöttöpiuha alas kaadon ajaksi. Heiltä varsin hyvää palvelua - tulivat paikalle 2 miehen partiolla, laskivat piuhan, kaatoivat kolme viidestä kaadettavasta rungosta ja neuvoivat vielä tolppa-apinalle miten loput kannattaa kaataa. TYämä palvelu oli ilmainen ja kaupan päälle kiittelivät kun joku pyytää etukäteen paikalle eikä vasta kun piuhat on rungon alla maassa. Tolppa-apina teki myös ihan hyvää työtä ja pätki rungot pölleiksi kaupan päälle. Kaipa sille otti vähän kunnian päälle ne sähkölaitoksen miehet..

 

Kovin on autiota

Tuulensuojalevyä

Tulikohan vanhojen tervapaperien kanssa tehtyä virheellinen rakenne? Otin repaleiset tervapaperit pois, mutta siististi paikalleen jääneitä en alkanut repiä. Jälkeenpäin ajatellen olisi kai pitänyt ottaa posi nuo kaikki. Vaan liekö tuolla niin suurta merkitystä?

Tämän seinän takana on vessa - tuuletusventtiilin läpivienti siististi räystään alle.

Tuvan ikkunan alta lahonnut vinolaudoitus korvattiin tuulensuojalevyllä. Päälle vielä kauttaaltaan uusi levykerros.

Tuo pikkukuisti sai purkutuomion. Tehdään sitten joskus siihen uusi samanlainen

 Keittiö olisi voinut olla vähän toimivampikin. Ja nythän se on! Vuosia sitten kesätyöpaikan jätelavalta pelastettu allastaso pääsi vihdoin uusiokäyttöön. Kaappi hommattiin aiempaan vuokra-asuntoon keittiön työtason jatkoksi. Tasoa piti vähän lyhentää (työkaluina peltisakset ja timpurinvasara) ja kaappia kolota (käsisaha, reikäsaha). Tiskikone on lainassa Otikselta (nyttemmin omistussuhteet virallistettu). Yläkaappi siirrettiin tuohon keittiön toiselta seinältä. Viemäri ja vedet tuotiin kellarin puolella yllättävän helposti. Oikalla puolella tuulikaappi ja pikkukuisti. VAsemmalla puolella WC. Molemmat näistä oviaukoista pannaan umpeen ja WC:n ovi käännetään tuulikaapin suuntaan "sitten joskus". ensin pitää saada miljuuna muuta asiaa hoidettua (tulevan vessan oviaukon kohdalla on nyt sähköpääkeskus...)

Liian hyvä tilapäisratkaisu :)

Purkulautaa odottamassa polttopuuinnostusta

Lahoa, eristystä ja muurausta

Kaakkoissivulta päädyttiin uusimaan koko ulkovuori. Suunnitelman mukaan ulkopuolelle tehdään kevyt lisälämmöneristys 25 mm tuulensuojalevyllä. Tuvan ikkunan alla vinolaudoitus oli lahonnut. Seinän alajuoksu oli myös hieman kärsinyt, mutta kuitenkin tarpeeksi hyvässä kunnossa. Ikkunoiden alla ei ollut lainkaan purueristettä, vaan se oli korvattu muutamalla kerroksella kuitulevyä. Levyt oli rimoilla kiinnitetty siten, että väliin jäi aina n. 10 mm ilmatila. Ihan näppärä ja varmastikin hyvin toiminut systeemi. Korvattiin nuo kuitenkin Vitalilla kun kerran auki otettiin.

Tuvan ikkuna kaakkoon

Keittiön ikkunan alla oli kuivaa. Ikkunan koko kuitenkin muuttuu, jotta sisäpuolelle saadaan 900 mm korkea työtaso ikkunan eteen. Uusi ikkuna tilataan myös vähän tätä vanhaa kapeampana, josta lisää joskus myöhemmin.

Savupiiput vaativat myös huolenpitoa. Vesikaton yläpuolinen osa muurattiin uudelleen jo jokunen vuosi sitten. Tällöin säästettiin ja tehtiin itse - nyt siis vahingosta viisastuneena otin työhön ammattilaisen. Avustavat työt, purku ja logistiikka (eli tellinkien rakennus, myllytys ja tiilien + kuran kanto katolle) toki hoidettiin itse.

Tässä kuusi 1/2 kiven reikää...

...ja tässä toiset 6

Paljon työtä edessä

Talossa on asustanut siis kaksi isoenoani. Mukavapa olisi kertoa, että he pitivät paikat aina tiptop kunnossa ja panopstivat kaiken vapaa-aikansa ja tarmonsa talon huoltoon ja korjaamiseen. Kenties kuitenkin on parempi näin. Harvoista tehdyistä korjauksista ei jää paljon jälkipolville näytettävää - kerrottavaa kylläkin.

Ikkunoiden kaikkia puuosia oli yritetty "vesieristää" lateksimaalilla. Voittaneessa ikkunassa tämäkään ei ollut toiminut, vaan puitteen alapuu oli lisäksi suojattu asentamalla lateksin päälle kirkkaat muovisuikaleen nastoilla.

Tuvan ikkunan päällä oli vaihdettu vuorilautojen alaosat. Paras tapa korjauksen suojaamiseen on maalata se paksulti - totta kai lateksimaalilla. Kuvassa korjauspalat poistettu

Vintin päätyikkuna oli vaihdettu kai  90-luvulla yksinkertaiseksi. Menee vaihtoon tämäkin.

Talon kellarista ison osan vie autotalli. Kameramienen jalkojen juuressa on ollut talon jääkaappi: pari kaivonrengasta perimätiedon mukaan tässä on lähde.

Uutta ulkovuorta valmistellaan talkootyövoimalla. Alle homeenestoaine, päälle Uulan pellavaöljymaali 30 % keltaisena.

Pihanvahti on joutunut liekaan.

Väntsin talo

Väntsin talona "torppamme" on kylällä tunnettu jo rakentamisestaan asti eli vuodesta 1949. Samoihin aikoihin on pihapiiriin rakennettu myös tilan kokoon nähden melko suuri navetta kalustosuojineen sekä saunarakennus. Kaikesta päätellen rakentaminen on tapahtunut melkoisella kiireellä ja rakennustarvikepulasta kärsien. Taloa ei vuosikymmenten aikana ole juurikaan remontoitu, eipä sen puoleen pahemmin kunnossapidettykään.

Isoäitini isän kuoltua talo oli vuosikymmenien ajan perikunnan omistuksessa ja sai rappeutua melko arvokkaasti. Kesäisin elämää oli kai yleensä enemmänkin, mutta vuoden ympäri taloa asui pääasiassa mummini kaksi veljeä. Veljesten kuoltua perikunta halusi muuttaa tilan rahaksi. Rakennusten tilasta vallitsi suvun kesken konsensus: "purkukuntoisia kaikki, tulta alle vain!". Onneksi isäni oli viisaasti eri mieltä ja harkinnan jälkeen päätti ostaa talon itselleen.

Tästedes talo toimi suvun kesäpaikkana. Tuolloin mm. uusimme talon kolmiorimakatteen. Näin talo sai taas pari vuosikymmentä lisäaikaa. Myös "niityttynyt" piha ruokottiin kuntoon ja sieltä täältä yritettiin rapsutella, maalailla, tapetoida ja pestä taloa viihtyisämmäksi. Osin tässä onnistuttiinkin.

Olin ehtinyt tutustua taloon jo useamman vuoden ajan, kun tuli ajankohtaiseksi hakea pankista lainaa "omaan" asuntoon. Muutamaan kertaan talon ostamista olin isälleni jo puhunutkin, mutta myyntihaluja ei syystä tai toisesta ollut. Nyt tilanne oli kuitenkin hieman muuttunut - Oma parisuhde oli oikein pastorin edessä luvattu pitää kasassa ja ensimmäinen lapsikin oli ehtinyt syntyä. Lopulta pitkien ja tuskaisten neuvottelujen jälkeen allekirjoittaneen perhe osti talon piharakennuksineen kesällä 2006.

Talon remontti pyöräytettiinkin käyntiin varsin pian muuton jälkeen. Koko remontin ajan olemme asuneet talossa. Muita suurempia virheitä ovat olleet alun hyvinkin ruusuiset kuvitelmat omasta osaamisesta / jaksamisesta, budjetista ja varsinkin aikataulusta. Nyt 3 vuotta ensimmäiseen exceliin aikataulutetun deadlinen jälkeen alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä. Osaamisessa lienee yhä puutteita, mutta itseluottamus ainakin on matkan aikana kasvanut. Aikatauluja ei ole laadittu enää vuosiin ja
budjetti on tehty aina noin kuukaudeksi eteenpäin tilipäivän ja laskunmaksujen jälkeen.

Yritän tähän blogiin kasata remontin vaiheita tähän asti jotakuinkin järjestyksessä ja nykyhetken kiinnisaatuani jatkaa siitä normaalin blogin tyyliin.

Kuvia kesältä 2006.

Kaakkoispääty - pikkukuisti jouduttiin myöhemmin purkamaan

Ison kuisti oli jo aiemmin uudelleen osin rakennettu. Ulkomaalaus myös kesken.

Alkusanoja

Blogi on kirjoitettu 30.10.2011 asti jälkijättöisesti eli julkaisupäivämäärät on väärennetty suunnilleen projektista taltioitujen valokuvien muksisiksi. Useimmat työt olen tehnyt itse. Vaimo on autellut milloin on joutanut ja monet hyvät ystävät ovat myös saaneet jättää kädenjälkensä näkyviin kotiimme. Ylivoimaisesti korvaamattomin apu on ollut appiukosta, joka on kiitettävästi jaksanut puurtaa varsinkin monien pitkäveteisten ja tylsien töiden parissa, jotka eivät omalle luonteelleni sovi.